Ammatillisen kasvun edellytykset hallinto-organisaatiossa

Abstract

Tutkimuksessa tarkastellaan kunnallisia palveluja suunnittelevien henkilöiden näkemyksiä työympäristönsä ammatillisen kasvun edellytyksistä 11 helsinkiläisessä virastossa. Ammatillinen kasvu on jatkuva oppimisprosessi, jonka kautta yksilö hankkii niitä valmiuksia, joita hyödyntämällä hän voi vastata muuttuviin ammattitaitovaatimuksiin. Se perustuu voimakkaaseen ja kestävään haluun ja tarpeeseen oppia. Työympäristö luo edellytykset kasvulle. Aihe on ajankohtainen, sillä kunnallisten palvelujen tarpeet ovat mittavat ja muuttuvat. Suunnitteluhenkilöstön osaaminen on siinä avainasemassa. Osaaminen on myös kaupungin kilpailuetu ja siihen on mahdollisuus vaikuttaa mm. johtamisella ja henkilöstötoimenpiteillä. Suunnittelijat (kuten arkkitehdit, asiantuntijat, insinöörit, konsultit, neuvojat, eri alojen suunnittelijat ja eräiden muiden nimikkeiden haltijat) työskentelevät virastoissa, hallinto-organisaatioissa. Hallinnon toimintaympäristössä on erityisiä piirteitä ja sen asiakaskäsite on moniulotteinen. Tutkimuksessa tarkasteltiin ammatillista kasvua tiedonmuodostuksen alueena ja hallintoa sekä byrokraattisena organisaationa että poliittis-hallinnollisena vaikuttamisen, yhteistyön ja oppimisen verkostoina. Tutkimusongelmia oli kaksi: ensinnä tuli mallintaa ammatillisen kasvun edellytykset hallinto-organisaatiossa ja toiseksi syventää tarkastelua tutkimalla hallinto-organisaation tiedonmuodostusta ja oppimista eri tasoilla. Lisäksi tuli tarkastella eroja eri vastaajaryhmien käsityksissä. Mallinnus tapahtui kvantitatiivisesti ilmapiirimittauksella ja muu tiedonkeruu kvalitatiivisesti haastatteluin. Mittaus perustuu professori Ruohotien kehittämään kasvuorientoituneen ilmapiirin malliin, jossa otettiin huomioon kunnallishallinnon erityispiirteinä asiakasyhteydet ja verkostoituminen. Tutkimuksen tulokset perustuvat yhteensä 251 suunnittelutyötä tekevän henkilön näkemyksiin. Ammatillisen kasvun edellytykset mallinnettiin ilmapiirimittauksesta Bayes-analyysillä. Haastatteluaineisto analysoitiin teoria- sekä aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Aineistot nivoutuivat toisiinsa jo tiedonkeruussa ja niitä käytettiin ristiin tulkinnassa. Metodologisella triangulaatiolla saatiin luotettavaa ja kattavaa tietoa tutkittavasta ilmiöstä. Tulokset ovat yleistettävissä Helsingin kaupungin virastoihin ja vastaaviin suuriin suunnitteluorganisaatioihin. Tutkimuksen tuloksena syntyi hallinto-organisaation ilmapiirimalli , joka vastaa teoreettista lähtökohtaansa kasvuorientoituneesta ilmapiiristä sekä muiden vastaavien tutkimuksien tuloksia sisältäen kuitenkin asiakasyhteyksiin ja verkostoitumiseen liittyvät näkökulmat. Ammatillisen kasvun edellytyksistä eriytyi neljä ryhmää, joissa oli sekä organisatorisia että yksilöllisiä tekijöitä. Johtamiseen, työhön ja ryhmään liittyvät tekijät muodostavat kiinteän organisatoristen edellytysten kokonaisuuden ja näitä olivat myös asiakassuhteisiin liittyvät tekijät. Yksilöllisellä tasolla kasvumotivaatio ja ammatillinen verkostoituminen yhdistyivät. Haastattelut vahvistivat yhteyden siten, että verkostoituminen merkitsee ihmiselle mahdollisuutta oppimiseen. Yksilöllinen kasvuedellytys oli myös työn aiheuttama psyykkinen rasitus. Suunnittelijat arvioivat ammatillisen kasvun edellytykset työympäristössään kohtalaisen hyviksi, joskin painotuksissa vastaajaryhmien välillä oli eroja ja työnkuvan selkeys sävytti kokemuksia. Kasvumotivaatio, työn kannustearvo, työhön sitoutuminen ja verkostoituminen osoittautuivat keskeisimmiksi kasvuedellytyksiksi. Kehittämishaasteita nähtiin johtamisen alueella. Työn aiheuttama psyykkinen rasitus oli varsin kohtuullinen. Ammatillisen kasvun edellytyksistä nousi tärkeimmäksi yksilötason ammatillisen kasvun prosessi (kasvumotivaatio ja verkostoituminen) ja sen jälkeen organisaatiotason työhön, asiakassuhteisiin, ryhmään ja johtamiseen liittyvät ammatillisen kasvun edellytykset. Työtahdin kiristyminen, työmäärän kasvu, uusien asioiden kohtaaminen sekä työroolien epämääräisyys koetaan yksilötasolla työn rasitustekijöinä, mutta niiden merkitys ammatillisen kasvun mahdollisuuksiin oli kuitenkin merkitykseltään vähäisempi kuin edellä mainittujen. Myös vuorovaikutuksen määrää ja rakennetta selvitettiin: suunnittelijoiden päivittäiset verkostot muodostuvat esimiehestä, omasta ryhmästä ja oman viraston kollegoista. Toiseksi tarkasteltiin miten käsitykset ammatillisen kasvun edellytyksistä eroavat vastaajaryhmissä. Käsitysten voitiin todeta eroavan tilastollisesti merkitsevästi monin tavoin. Esimerkiksi kasvumotivaatio oli suurimmillaan uran alussa ja asiakassuhteiden toimivuus arvioitiin korkeimmalle opetus- ja sivistystoimessa. Naiset antoivat korkeampia arvioita kasvuedellytyksille, joskin erot miesten arvioihin eivät poikenneet toisistaan tilastollisesti merkitsevästi. Samanlainen suuntaus oli verrattaessa esimiestehtäviä omaavia suunnittelijoita muihin suunnittelijoihin. Kolmantena selvitettiin haastatteluilla kokemuksia ammatillisen kasvun edellytyksistä kohdeorganisaatioissa erityisesti tiedonmuodostuksen näkökulmasta. Vastaajat erottelivat julkilausutun tiedon yhteiseksi koetusta tiedosta. Erityisen tärkeänä pidettiin kasvokkain tapahtuvaa vuorovaikutusta. Byrokraattisesti toimiva organisaatio on selkeä haaste yhteisen tiedon muodostumiselle. Työnkuvan selkeys oli varsin laajasti yhteydessä näkemyseroihin, osin myös tilastollisesti merkitsevästi. Esimiehen osoittama luottamus on voimavara ja edellytys työmotivaatiolle ja työn kehittämiselle. Yksin työskentelevillä tiedontarve oli suuri ja ongelmalähtöinen, kun taas tiimissä työskentelevät suhtautuivat tietoon kasvuorientoituneesti. Asiakaslähtöisyydessä korostettiin asiakkaan tarpeiden ja odotusten tunnistamista ja asiantuntijaosaamista. Asiakkuudesta käydään työyhteisöissä keskustelua, joka kuitenkin yleensä on asiakaskontaktiin liittyvää ja spontaania. Osaamisen kehittäminen nähtiin koulutuksena. Virastojen suhtautumista pidettiin myönteisenä, mutta passiivisena. Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että hallinto-organisaatiossa on hyvät mahdollisuudet vaikuttaa osaamisen kehittymiseen. Ammatillisen kasvun mahdollisuus on ihmisille hyvin tärkeä ja motivoi työntekoa ja oppiminen eri muodoissaan koetaan hyödyllisenä. Ammatillisen kasvun mahdollistaminen edellyttää panostusta sekä työn että vuorovaikutuksen organisointiin ja osaamisen kehittämiseen mm. asiakassuhteissa ja verkostoitumisessa hyvän suunnittelun varmistamiseksi.

Cite this work

No public copy is stored for this record, so only the metadata is cited.

Stored only when both papers are in the corpus — 2 citations exist upstream.

Papers that cite the same references — the relational fallback while embeddings are still backfilling.