Westernisation and modernisation in Greek popular music

Abstract

Risto Pekka Pennasen etnomusikologian alaan kuuluva väitöskirja 'Westernisation and modernisation in Greek popular music' ('Länsimaistuminen ja modernistuminen kreikkalaisessa populaarimusiikissa') käsittelee musiikillisia ja kulttuurimuutoksia niissä kreikkalaisissa musiikkityyleissä, joiden pääsoitin on bouzouki-luuttu. Lähtökohtana on laaja-alaisuus, joka ylittää ahtaan kreikkalaiskansallisen näkökulman. Tärkeimpänä tutkimusongelmana on selvittää kreikkalaisen populaarimusiikin muutosprosessien luonne 1930-luvulta lähtien. Tarkastelun kohteina ovat melodianmuodostus, soinnutus, bouzoukityypit ja niiden soittotekniikat sekä musiikin esityskontekstit. Tutkimuksen lähteinä on käytetty suurta määrää eri tyylisuuntia ja vuosikymmeniä edustavia levytyksiä, musiikkielokuvia sekä muusikoiden, bouzoukinopettajien ja soitinrakentajien haastatteluita. Tärkeimpinä tutkimusmetodeina ovat musiikkianalyysi sekä historiatieteellinen lähdekritiikki etenkin diskografisessa tutkimuksessa. Analyysin pohjan muodostavat osmanien taidemusiikin sekä länsimaisen musiikin teoriat, joiden rinnakkaiskäyttö mahdollistaa kreikkalaisen fuusiomusiikin tutkimisen. Bouzoukimusiikissa on kuitenkin myös omalakisia piirteitä, joita ei voi selittää osmanimusiikin tai länsimaisen teorian avulla. Analyysin mukaan kreikkalainen bouzoukipohjaisen musiikin itämaisperäiset piirteet eivät korvaantuneetkaan täysin länsimaisilla toisen maailmansodan jälkeen, kuten on aiemmin väitetty. Sen sijaan tapahtui ennemminkin modernistumista, satunnaista liukumista länsimaisen musiikin ja musiikkielämän suuntaan ilman että kulttuuri pohjimmiltaan muuttui. 1950-luvun lopulta alkaen Kreikassa ilmeni myös itämaistumista, Lähi-idän ja Intian populaarimusiikin vaikutusta paikalliseen musiikkiin. Tutkimuksessa analysoidaan myös bouzoukin kehitystä soittimena sekä kahden bouzoukityypin soittotekniikkaa ja niiden vaikutusta musiikin rakenteisiin. Johtopäätöksenä on, että vaikka valtaosa bouzoukinsoittajista vaihtoi kolmiparikielisen bouzoukin neliparikieliseen soittimeen 1950-luvun puolivälin jälkeen, musiikki ei muuttunut melodiapohjaisesta sointupohjaiseksi siinä määrin kuin on väitetty. Kirjallisuudessa esitetyt näkemykset eivät siis pidä paikkaansa.

Cite this work

No public copy is stored for this record, so only the metadata is cited.

Stored only when both papers are in the corpus — 9 citations exist upstream.