KOTONA, MAANPAOSSA, MATKALLA Kodin merkitykset maahanmuuttajien omaelämäkerroissa

Abstract

Mitä koti tarkoittaa eri ihmisille? Mitä merkityksiä se saa silloin, kun ihminen muuttaa maasta toiseen? Mitä paikallinen ja globaali tarkoittavat maasta toiseen liikkuvien ihmisten näkökulmasta? Tässä tutkimuksessa näitä kysymyksiä valotetaan maahanmuuttajien itse kirjoittamien omaelämäkerrallisten tekstien avulla. Teos tarkastelee paikan ja tilan sekä kodin ja kuulumisen saamia merkityksiä erilaisten, risteävien globaalien suhteiden maailmassa.\n\nAineiston elämäkerrat ovat vuonna 1997 järjestetyn, kaikille Suomessa asuville maahanmuuttajille avoinna olleen kirjoituskilpailun satoa. Aineisto koostuu kaikkiaan 73 elämäkerrasta. Kirjoittajat edustavat 25 eri kansallisuutta, ja myös kirjoittajien syyt muuttaa Suomeen vaihtelevat mukana on niin pakolaisia, turvapaikanhakijoita, paluumuuttajia, Suomeen opiskelemaan tulleita ja suomalaisen kanssa avioituneita henkilöitä. Koko aineistosta tutkimukseen on valittu 20 elämäkertaa niin, että ne mahdollisimman hyvin toisivat esiin aineiston monipuolisuuden. Tutkimuksessa maahanmuuttajien omia tarinoita luetaan suhteessa sekä maahanmuuttoa että omaelämäkertoja käsittelevään yhteiskuntatieteelliseen tutkimukseen. Elämäkertoja luetaan tutkimuksessa kokonaisina tarinoina, joiden kautta hahmotetaan sitä monimutkaista kenttää, jossa maahanmuuttajat etsivät kiinnittymisen paikkoja ja mahdollisia koteja. Tarkastelun polttopisteeseen nousevat kertojien suhteet yhtäältä menneisyyteen ja lähtömaahan, toisaalta nykyisyyteen ja Suomeen, ja lopulta myös kuviteltavissa olevaan tulevaisuuteen.\n\nNiin maahanmuuttopoliittiset ohjelmat kuin kansallisuutta korostavat ajattelutavat ymmärtävät kodin yleensä yksitasoisena ja selkeärajaisena, paikkaan kiinnittyvänä käsitteenä. Maahanmuuttajien elämäkerroissa koti hahmottuu kuitenkin varsin monitahoiseksi käsitteeksi. Koti ymmärretään tässä tutkimuksessa yhtäältä ruumiillisesti elettynä ja koettuna tilana, toisaalta käytännöllisenä ja poliittisena kysymyksenä siitä, missä hyvä elämä on mahdollista. Kodin merkitykset ulottuvat elämäkerroissa kertojan omasta ruumiista asuntoon ja maisemaan, perheestä kansaan ja globaaliin tilaan. Toisissa elämäkerroissa kiinnittyminen paikkaan on vahvempaa, kun taas toisissa kiinnittyminen perheeseen ja ihmissuhteisiin on tärkeämpää. Kysymys siitä, missä on maahanmuuttajan koti, ei näytäkään saavan yksinkertaista joko-tai ­vastausta, vaan erilaiset kiinnikkeet kiinnittävät eri ihmisiä toisistaan poikkeavin tavoin lähtömaahan, Suomeen ja mahdollisesti muihinkin paikkoihin. Koti eri merkityksissään voi siis sijaita eri paikoissa. Julkisen ja yksityisen välisen rajan liukuvuus maahanmuuttajien tarinoissa asettaa myös haasteita monille monikulttuurisen yhteiskunnan malleille.\n\nTutkimuksessa käytetään ruumiinfenomenologisesta perinteestä lainattua asennon käsitettä kuvaamaan maahanmuuttajien kiinnittymistä paikkaan ja suuntautuneisuutta tilassa. Toiset suuntautuvat Suomeen ja suunnittelevat tulevaisuuttaan täällä, kun taas toiset suuntautuvat lähtömaihinsa ja suunnittelevat paluuta. Jotkut maahanmuuttajista eivät nimeä mitään maantieteellistä paikkaa kodikseen, vaan he suuntautuvat tavallaan koko maailmaan. Kunkin eri tavoin suuntautuneen asennon sisällä on kuitenkin myös variaatioita, jotka kertovat niistä moninaisista tekijöistä, joiden ristipaineessa maahanmuuttajat neuvottelevat kodin ja hyvän elämän mahdollisuuksista omassa elämässään. Maahanmuuttajat eivät näyttäydykään yhtenäisenä kategoriana, vaan riippuen yhtäältä siitä, mistä ja miksi muuttaja on lähtenyt, ja toisaalta siitä, millaiseksi elämä Suomessa näyttää muodostuvan, maahanmuuttajuus identiteettinä ja elämäntilanteena näyttää saavan varsin erilaisia muotoja.\n\nLähtömaa voi hahmottua sodan tai muiden vaikeiden kokemusten takia menetettynä kotimaana, menneisyyden hyvien muistojen kiintopisteenä, piinaavien muistojen värittämänä paikkana josta halutaan pois tai sitten toisena kotimaana Suomen rinnalla. Pakolaisina Suomeen tulleilla on usein traumaattinen suhde kotimaahan ja menneeseen. Pakolaisten tarinoista ei kuitenkaan hahmotu yhtä ja kaikille samanlaista pakolaiskokemusta, vaan pakolaisuuteen johtaneet syyt ovat aina tiukasti sidoksissa paikallisiin sosiaalisiin ja poliittisiin suhteisiin. Suomi uutena asuinmaana taas voi hahmottua joko uuden perheen ja uusien ihmissuhteiden kautta rakentuvana uutena kotimaana, hyvän elämän mahdollistavana uutena ympäristönä, tilapäisenä turvapaikkana tai rasismi- ja syrjintäkokemusten värittämänä epäviihtyisänä kotimaana. Nämä erilaiset vaikeuttavat ja mahdollistavat tekijät muovaavat sitä kenttää, jossa maahanmuuttajat etsivät hyvän elämän mahdollisuuksia.\n\nMaahanmuuttajien valinnat eivät kuitenkaan riipu vain heistä itsestään. He työstävät mahdollisia koteja ja kiinnittymisen paikkoja suhteessa erilaisiin vallankäytön muotoihin niin lähtömaassa kuin Suomessakin. Yhtäältä poliittisten instituutioiden toiminta, toisaalta arkinen määrittelyvalta asettavat reunaehtoja kiinnittymiselle ja kotiutumiselle. Elämäkertojen kuvaamat kontekstit yltävät lähtömaiden hallitusten toiminnasta ja maahantulo- ja oleskelulupia kontrolloivista viranomaisista suomalaisten työmarkkinoiden toimintaan ja arkisiin kohtaamisiin kaduilla, kouluissa ja työpaikoilla.\n\nMaahanmuuttajien omaelämäkerrat ymmärretään tässä tutkimuksessa myös aktiivisina puheenvuoroina, joilla kirjoittajat ottavat osaa julkiseen keskusteluun. Osa tarinoista kommentoi historian ja politiikan tulkintoja kirjoittajien lähtömaissa, kun taas osa kommentoi suomalaisen yhteiskunnan moraalia ja toimintaa. Kaikkia aineiston elämäkertojen kirjoittajia näyttää kuitenkin yhdistävän pyrkimys tulla näkyväksi yksilönä, siis erottautua yhdenmukaistavasta ja yksilöllisyyden kieltävästä maahanmuuttaja -kategoriasta suomalaisessa yhteiskunnassa.

Cite this work

No public copy is stored for this record, so only the metadata is cited.

Stored only when both papers are in the corpus — 16 citations exist upstream.