No open-access location is known for this record yet.
No open-access location is known for this record yet.
Tutkimuksen aiheena on asiakirjatiedon hallinnan asiantuntijuuden diskursiivinen rakentaminen Suomessa. Tutkimuskohteena on Kansallisarkiston asiakirjatiedon hallinnan kansallisena asiantuntijaviranomaisena tuottama professionaalinen diskurssi. Tutkimuksen tarkoituksena on ensinnäkin selvittää, mitkä ovat Kansallisarkiston tarkoituksenmukaisina pitämät toimintakäytännöt, jotka se on objektivoinut tiedonjärjestelmäksi. Toiseksi tutkimuksessa selvitetään millaiset ajattelun, sanomisen ja toiminnan mahdollisuudet tämä tiedonjärjestelmä on kansallisesti asiakirjatiedon hallinnan asiantuntijalle subjektipositiona tarjonnut. Tutkimuskohteen tarkastelunäkökulman määritelleen teoreettisen viitekehyksen ovat muodostaneet foucault’lainen diskurssitraditio, konstruktivistinen professiotutkimus ja professionaalisen diskurssin tutkimus sekä arkistoteorian postmoderni diskurssi, artikulaatioteoria ja sosiokognitiivinen terminologia. Tutkimuskohdetta koskeva teoreettinen viitekehys on ollut arkistoteorian positivistinen diskurssi asiakirjatiedon hallinnan profession kansainvälisesti yhteisenä tiedonjärjestelmänä. \n \nTässä teoreettisessa viitekehyksessä olen analysoinut arkistolakeja ja niiden valmisteluaineistoja sekä Kansallisarkiston antamia normeja vuosilta 1935-2015 normatiivisena professionaalisena diskurssina. Olen tarkastellut tätä diskurssia asiantuntijaviranomaisen hallintavaltaan kytkeytyvänä tiedonjärjestelmänä, joka on määritellyt asiakirjatiedon hallinnan asiantuntijuutta Suomessa. Tutkijana en ole asettunut siihen asiantuntijaviranomaisen tarkoituksenmukaisina pitämien valintojen hyväksyjän positioon, jonka tutkimusaineisto asiakirjatiedon hallinnan ammattilaiselle tarjoaa. Sen sijaan olen pyrkinyt näiden itsestäänselvyyksiksi muuttuneiden luonnollistuneiden totuuksien kriittiseen tarkasteluun ja kyseenalaistamiseen. Tutkimusmenetelmäni olen nimennyt artikulaatiometodia soveltavaksi diskurssianalyyttiseksi luennaksi. Artikulaatiometodi mahdollistaa tekstin itsensä tarjoamien ja privilegioimien merkitysten purkamisen ja uusien merkitysyhteyksien näkemisen. Uudet tulkinnat syntyvät tekstin sijoittamisesta uusiin luentakonteksteihin, jotka tutkimukseni teoreettinen orientaatio tarjoaa. Positioin itseni tutkijana osaksi tutkimuksen menetelmällisiä valintoja. \n \nTutkimus osoittaa, että normatiivisessa professionaalisessa diskurssissa asiakirjatiedon hallinnan keskeiset ongelmat konstruoitiin yhdenmukaisesti arkistoteorian kansainvälisen positivistisen diskurssin kanssa. Normatiivisessa professionaalisessa diskurssissa ratkaisu asiakirjatiedon hallinnan keskeisiksi konstruoituihin ongelmiin on ollut asiantuntijaviranomaisen aina vain aikaisemmassa elinkaaren vaiheessa tapahtuva interventio arkistonmuodostajaviranomaisten asiakirjatiedon hallintaan. Tällaisessa hallintamallissa asiakirjallinen kulttuuriperintö tuotetaan arkistonmuodostajaviranomaisten toimesta asiantuntijaviranomaisen tarkoituksenmukaiseksi katsomalla tavalla. Olen nimennyt hallintamallin asiantuntijaviranomaisen proaktiivisen intervention käytännöksi. Proaktiivisen intervention kohdentaminen aina vain aikaisempaan asiakirjatiedon elinkaaren vaiheeseen on laajentanut asiantuntijaviranomaisen hallintavallan alaa ja asiakirjatiedon hallinnan asiantuntijan mandaattia. \n \nTutkimuksessa jäsennän normatiivisen professionaalisen diskurssin tiedonjärjestelmän entiteeteiksi, jotka olen jakanut teoreettisiin ja toiminnallisiin. Esitän entiteettien merkityksellistämisen muutoksen. Osoitan, että termien käytön analyysin tuottamat merkitykset eivät useissa tapauksissa vastaa sitä merkitystä, joka termeille on niiden sanastollisissa määritelmissä annettu. Entiteettien merkityksellistämisen muuttumiseen perustuen jäsennän normatiivisen professionaalisen diskurssin historiallisen kehityksen kolmeksi vaiheeksi, jotka olen nimennyt arkistonhoitodiskurssiksi, arkistotoimidiskurssiksi ja asiakirjahallintodiskurssiksi. Tutkimus osoittaa, että toimintakäytännöissä tapahtuneet muutokset ovat johtaneet entiteettien merkityksen ja nimeämisen muutoksiin, kuten Michel Foucault on omissa tutkimuksissaan osoittanut. Tiedonjärjestelmän entiteettien ja diskurssin historiallisen kehityksen analyysi on tuottanut jäsennyksen ammatillisen toiminnan luokitteluista ja ajattelumalleista sekä entiteettien tutkimuksen osoittamiin merkityksiin perustuvista keskinäisistä suhteista ja relevanssin kriteereistä normatiivisessa professionaalisessa diskurssissa. \n \nKytken konstruktioni normatiivisesta professionaalisesta diskurssista tiedonjärjestelmänä kansainväliseen arkistoteorian positivistiseen diskurssiin ja osoitan näiden diskurssien yhteneväisyydet ja erot. Tutkimus osoittaa, että asiantuntijaviranomaisen proaktiivisen intervention käytäntö on johtanut kansainvälisestä arkistoteoriasta poikkeavaan provenienssiperiaatteen soveltamiseen. Normatiivisessa professionaalisessa diskurssissa provenienssiperiaatetta on sovellettu funktionaalisena periaatteena proaktiivisesti uuteen muodostuvaan arkistoon. Näin normatiivinen professionaalinen diskurssi on kansallisesti mahdollistanut asiakirjatiedon hallinnan asiantuntijan toimija- ja toimintakeskeisen ajattelun, sanomisen ja toiminnan mallin jo vuosikymmeniä aikaisemmin kuin kansainvälinen arkistoteoreettinen diskurssi. \n \nVuonna 1939 annettuun ensimmäiseen arkistolakiin kytkeytyvässä arkistonhoitodiskurssissa asiantuntijaviranomaisen proaktiivinen interventio ja näin myös asiantuntijan ajattelun, sanomisen ja toiminnan mahdollisuudet rajautuivat asiakirjojen arix kistoon liittämiseen ja sitä seuraaviin elinkaaren vaiheisiin. Tiedonjärjestelmän toiminnalliset entiteetit rajautuivat arkistonhoitodiskurssissa kansainvälisen klassisen arkistodiskurssin mukaisesti. Asiantuntijaviranomaisen proaktiivisen intervention käytännöstä kuitenkin seurasi, että arkistojen järjestäminen tarkoitti arkistonhoitodiskurssissa ensisijaisesti asiakirjojen liittämistä uuteen muodostuvaan arkistoon asian käsittelyn päätyttyä, toisin kuin kansainvälisessä diskurssissa. Proaktiivisen intervention käytännön ja siitä seuraavan provenienssiperiaatteen proaktiivisen soveltamisen tekniikka oli asiakirjatyyppeihin perustuva asiantuntijaviranomaisen auktorisoima arkistokaava. Arkistonhoitodiskurssi oli näin aineistokeskeinen tiedonjärjestelmä, joka ei vielä mahdollistanut uutta käsitteistöä uuden arkiston muodostamiseen. \n \nSiirtymä aineistokeskeisestä kohti toimija- ja toimintakeskeistä tiedonjärjestelmää alkoi arkistotoimidiskurssissa. Siirtymän mahdollisti vuonna 1981 annetulla toisella arkistolailla auktorisoitu asiantuntijaviranomaisen proaktiivisen intervention ja asiantuntijan ajattelun, sanomisen ja toiminnan mahdollisuuksien laajeneminen asiakirjojen arkistoon liittämistä edeltäviin elinkaaren vaiheisiin. Yhdysvalloissa kansainvälinen moderni asiakirjahallintodiskurssi johti uuden asiakirjahallinnon profession syntyyn, jolle asiantuntijavalta asiakirjojen elinkaarihallintaan ennen arkistoon siirtämistä annettiin. Suomessa myös tämä elinkaaren vaihe sisällytettiin arkistotoimen asiantuntijaviranomaisen hallintavaltaan kansallisen hallintoperinteen mukaisesti. Asiakirjatiedon hallinnan uusi asiantuntijuuden ala johti kuitenkin uuden muodostuvan arkiston ja muodostuneen vanhan arkiston hallinnan käsitteelliseen erontekoon myös normatiivisessa professionaalisessa diskurssissa. \n \nKansainvälinen ”moderni” asiakirjahallintodiskurssi ei tarjonnut ”arkistollista” käsitteistöä asiakirjojen arkistoon liittämistä edeltävien elinkaaren vaiheiden hallintaan. Uusi käsitteistö tuotettiin arkistotoimidiskurssissa kansallisesti pohjoismaisessa kontekstissa. Toisen arkistolain viitekehyksessä uuden muodostuvan arkiston hallinta nimettiin arkistonmuodostukseksi ja vanhan arkiston hallinta päätearkistotoiminnoiksi. Kolmannen arkistolain viitekehyksessä erontekoa representoi sanapari asiakirjahallinto ja arkistotoimi asiakirjatiedon hallinnan sateenvarjoterminä. Proaktiivisen intervention käytännön ja siitä seuraavan provenienssiperiaatteen proaktiivisen soveltamisen tekniikka oli arkistonmuodostajan tehtäviin perustuva arkistonmuodostuksen suunnittelu, joka kattoi sekä arkistonmuodostuksen että päätearkistotoiminnot. Arkistonmuodostuksen suunnittelu materialisoitui arkistonmuodostussuunnitelmana. \n \nLopullinen siirtyminen aineistokeskeisestä toimija- ja toimintakeskeiseen tiedonjärjestelmään tehtiin digitaaliseen asiakirjatiedon hallintaan kohdistuvassa asiakirjahallintodiskurssissa. Tämä muutos kytkeytyi vuoden 1994 arkistolakia vahvemmin vuonna 2000 voimaanastuneen julkisuuslain mukaiseen hyvän tiedonhallintatavan vaatimukseen ja sähköisen asioinnin lainsäädäntöön. Normatiivisessa professionaalisessa diskurssissa digitaalisen asiakirjatiedon hallinnan käytännöt rakennettiin arkistotoimidiskurssissa tuotettujen analogisten asiakirjojen hallinnan kansallisten käytäntöjen perustalle. Arkistotoimen asiantuntijaviranomaisen proaktiivinen interventio kytki asiakirjahallintodiskurssin käytännöt myös digitaalisen asiakirjatiedon hallinnan kansainvälisiin käytäntöihin. Kansainvälisessä arkistoteorian positivistisessa diskurssissa arkistoprofession proaktiivinen interventio asiakirjatiedon elinkaarihallintaan konstruoitiin paradigman muutokseksi. Normatiivisessa professionaalisessa diskurssissa se oli asiantuntijaviranomaisen proaktiivisen intervention käytännön looginen jatkumo. Asiakirjahallintodiskurssissa asiantuntijaviranomaisen proaktiivinen interventio tapahtui jo ennen asiakirjojen laatimista. Tämä laajensi asiakirjatiedon hallinnan asiantuntijan ajattelun, sanomisen ja toiminnan mahdollisuudet asiakirjoista ne tuottavaan arkistonmuodostajaviranomaisen toimintaan. Proaktiivisen intervention käytännön ja provenienssiperiaatteen proaktiivisen soveltamisen tekniikkana säilyi tiedonohjaussuunnitelmaksi nimettynä arkistonmuodostussuunnitelma. Asiakirjahallintodiskurssin ”arkistollisuutta” ja analogisten asia
Loading…
Imported from OpenAlex (CC0) — nothing here is generated.