Eija Sevón pohti väitöstutkimuksessaan, millaista on tulla äidiksi nyky-yhteiskunnassa, jossa äiteihin ja äitiyteen kohdistetaan monia odotuksia ja vaatimuksia.- Naisten ja miesten perherooleihin liitetyt sukupuolittuneet odotukset, merkitykset ja kulttuuriset kertomukset asettavat helposti äideiksi tulevat naiset mahdottomien haasteiden eteen ja estävät sukupuoliroolien murtamisen. Nämä asenteet ovat juurtuneet suomalaiseen vanhemmuuskulttuuriin lujasti, Sevón havaitsi.Äidiksi tuloa voidaan pitää naisen elämän yhtenä käännekohtana. Syntyvä vauva mullistaa niin naisen arkea, tärkeimpiä ihmissuhteita kuin omaa identiteettiä monin eri tavoin.Äitiyteen liittyy monia ristiriitoja. Vastuu lapsesta on itsessään kaksinaista, koska vastuussa kietoutuvat yhteen moraali, äidin ja lapsen suhde sekä äidin kokemus hoivatyöstä ja sen vaatimuksista. Vastuuseen lapsesta sisältyy arjessa monia jopa vastakkaisia tunteita. Lapsi merkityksellistää myönteisesti naisen elämää, tuottaa syvää iloa ja nautintoa ja antaa pätevyyden kokemuksia, joilla on tärkeä merkitys naisen identiteetille. Samalla lapsen kanssa elämiseen yleensä sisältyy epävarmuuden, syyllisyyden, huolen, väsymyksen ja uupumuksen tuntemuksia.Vastuu lapsesta oli tutkimuksen äideille moraalinen asenne sitoutua lapsen hoivaajaksi ja hyvinvoinnin turvaajaksi. Myös parisuhde ja muut läheiset ihmissuhteet muuttuvat äidiksi tultaessa. Nämä muutokset eivät aina tapahdu kivuttomasti, vaan äidiksi tulo voi käynnistää myös parisuhteen kuohunnan, jossa naisen oletukset ja odotukset lapsen syntymän jälkeisestä vanhemmuuden jakamisesta ja parisuhteen säilymisestä seesteisenä voivat kokea romahduksen. Tähän liittyy myös kokemus äitiyden oletettua suuremmista vaatimuksista.Tuoreet äidit kokivat tarvetta puhua äidiksi tulostaan ja arjen elämästään. Samalla kuitenkin äitiydestä ja perhe-elämästä puhumiseen ja kertomiseen liittyy voimakkaita kulttuurisia normeja ja ihanteita, joista eriävistä kokemuksista naisten oli vaikea puhua haastatteluissa. Äitiyteen kietoutuivat myös voimakkaat hallitsevat kertomukset, jotka määrittelevät hyvän äitiyden tietynlaiseksi ja vaikenevat äitiyteen liittyvistä kielteisistä tunteista ja naisen omista tarpeista. Nämä kertomukset asettavat uusille äideille moraalisen ihanteen, jota pyritään tavoittamaan, mutta joka samalla on saavuttamaton. Vauva-arjen katkoksellisuus, naisen oma väsymys, ristiriidat parisuhteessa tai oman äidin kanssa herättivät ristiriitaisia tuntemuksia ja naiset pohtivat haastatteluissa näitä tuntemuksiaan paljon.Vanhemmaksi tulevat perheet ja äideiksi tulevat naiset tarvitsevat tukea, joka huomioi perheiden ja naisten elämäntilanteiden ja arjen erot ja yksilöllisyyden.- Äitiys ei ole luonnollista, itsestään selvää ja kaikille naisille samanlaista, vaan äidiksi tulo on yksilöllinen oppimisprosessi – omanlaisensa jokaiselle naiselle, Sevón muistuttaa.Naisten välillä on eroja, jotka liittyvät naisten persoonallisuuksien, elämänvaiheen ja -tilanteiden sekä parisuhteiden erilaisuuksiin. Vauvatkaan eivät ole samanlaisia. Kysymykset äitiyteen liittyvistä monenlaisista tunteista, haasteet jaksamisessa vauvan kanssa sekä parisuhteen jännitteet tulee ottaa huomioon vauvaperheiden kanssa työskenneltäessä.Tutkimus toteutettiin pitkittäistutkimuksena haastattelemalla seitsemää ensimmäistä kertaa äidiksi tullutta naista neljästi: raskausaikana, kun lapsi oli noin 1 kk, 6 kk ja 1 vuoden. Tutkimukseen osallistuneet äidit olivat iältään 21–31-vuotiaita, melko korkeasti koulutettuja ja parisuhteessa.
Stored only when both papers are in the corpus — 21 citations exist upstream.
Imported from OpenAlex (CC0) — nothing here is generated.