”Mä kaipaan takas sun luo, sinne missä mun hyvä on”

Abstract

Tutkin artikkelissani taiteenlajiin kohdistuvan rakkauden teemaa suomalaisen populaarikulttuurin suurimpiin ilmiöihin kuuluvan rap-artisti Cheekin musiikkivideoissa. Tutkimusmetodinani on taiteenfilosofian taustoittama musiikkivideoiden poeettinen ja visuaalinen analyysi. Hiphop-tutkimuksen eetoksen mukaisesti kontekstoin analyysini myös dialogisissa teemahaastatteluissa Jare Tiihosen kanssa tuottamiini aineistoihin.Artikkelissani tarkastelen taiteenlajiin kohdistuvan rakkauden teemaa kolmessa musiikkivideossa: ”Äärirajoille” (2014), ”Sä huudat” (2015) ja ”Enkelit” (2017). Artikkelini tutkimustavoitteena on selvittää, millaisia poeettisia ja visuaalisia ilmaisukeinoja musiikkivideot soveltavat ja millaisia merkityksiä ne tuottavat taiteenlajiin kohdistuvan rakkauden teemassa. Lisäksi artikkelini avaa uusia näkökulmia taiteilijuudelle ominaisiin affekteihin Cheekin tuotannon kontekstissa.Artikkelissani osoitan, että taiteenlajiin kohdistuva rakkaus on tarkastelun kohteena olevissa Cheekin musiikkivideoissa keskeinen ja etenkin ambivalentti teema. Musiikkivideoiden monitasoinen poeettinen ja visuaalinen ilmaisu käsittelee monipuolisesti taiteilijuudelle ominaisia affekteja. Soveltamani taiteenfilosofisen teorian mukaisesti itse tunnekokemus ja sen reflektio nousevat musiikkivideoissa keskeiseen rooliin. Taiteenlajiin kohdistuva rakkaus tulee esiin taiteilijuuden kaksoisroolin valossa ja tuottaa tulkintaa sekä positiivisista että negatiivisista tunnekokemuksista. Taiteenlajiin kohdistuvan rakkauden paradoksaalista eetosta korostavat esimerkiksi keskeiseen rooliin nouseva subliimi ilmaisu ja liike erilaisten kontekstoivien kehysten välillä. Ambivalenssista huolimatta räpin taiteenlajiin kohdistuva rakkaus näyttäytyy Cheekin musiikkivideoissa myös perustavalla tavalla elämän merkityksellisyyden kokemusta tuottavana ja nivoutuu siten myös resilienssin teemaan.Avainsanat: affekti, Cheek, musiikkivideot, rakkaus, rap, resilienssi“I Miss Back to You, Where I’m All Good”: Themes of Art-focused Love in Cheek’s Rap Music VideosIn this article, I explore themes of art-focused love in rap artist Cheek’s music videos. Cheek’s music has been one of the most famous phenomena in Finnish popular culture during the recent decade. I base my examination on the poetic and visual analysis of music videos, following an art philosophic orientation. According to the principles of hip hop studies, I also contextualize my analysis with dialogic theme interview material I have co-produced with Jare Tiihonen, i.e. Cheek.I examine themes of art-focused love in three music videos: “Äärirajoille” (2014), “Sä huudat” (2015) and “Enkelit” (2017). I explore what kinds of poetic and visual features music videos adopt and what kinds of meanings these construct within the theme of art-focused love. In addition, I aim to open new perspectives on characteristic affects related to making art and being an artist in Cheek’s artistic production.I show that art-focused love is an important and fundamentally ambivalent theme in Cheek’s music videos. The multilayered poetics of these music videos represent diverse affects, which are characteristic to making art and being an artist. As depicted in theories of art philosophy, the experience of affects and their subsequent reflection play a fundamental role in Cheek’s rap music videos. Art-focused love is explored in relation to the artist’s dual role, giving rise to interpretations that encompass both positive and negative affects. This paradoxical ethos is emphasized by sublime expression and continuous movement between different kinds of contextual frames. Despite this ambivalence, love focused on the art of rap appears fundamental to experiencing the significance of life, which is also related to promoting resilience.Keywords: affect, Cheek, love, music videos, rap, resilience

Cite this work

No public copy is stored for this record, so only the metadata is cited.

Stored only when both papers are in the corpus — 2 citations exist upstream.

Papers that cite the same references — the relational fallback while embeddings are still backfilling.