No open-access location is known for this record yet.
No open-access location is known for this record yet.
Lisääntynyt ja tarkentunut tieto liikunnan yksilöllisestä ja yhteiskunnallisesta merkityksestä sekä käsitys nuoruusajan liikunnan ja kunnon tärkeydestä terveelle kasvulle ja myöhemmälle aikuisiän fyysiselle aktiivisuudelle on lisännyt mielenkiintoa nuorten liikuntaa ja kuntoa kohtaan. Elämäntapa on merkittävä nuorten liikuntaa säätelevä tekijä ja toisaalta liikunta voi olla tärkeä osa nuoren elämäntapaa. Kaikilla elämänaloilla lisääntynyt kansainvälisyys, muutokset useiden Euroopan maiden poliittisissa, taloudellisissa, koulutuksellisissa ja liikuntakulttuuriin liittyvissä järjestelmissä lisäävät mielenkiintoa kansainväliseen vertailevaan tutkimukseen. Usean maan vertailututkimuksia nuorten liikunnasta osana elämäntapaa ei ole tehty. Tämän kansainvälisen tutkimuksen tarkoituksena on selvittää eurooppalaisten nuorten elämäntapaa, liikunta-aktiivisuutta, -motivaatiota, pätevyyskokemuksia ja motorista kuntoa sekä tutkia eräitä näiden välisiä yhteyksiä. Tutkimus antaa tietoa liikunnan toteutumisesta suomalaisilla nuorilla verrattuna viiden muun Euroopan maan nuoriin. Tutkimus on käynnistetty ja toteutettu ICSSPE:n alaisen Committee of International Sport Pedagogy (ICSP) toimesta. Suomessa tiedot kerättiin keväällä 1995 neljältä alueelta yhteensä 1109 peruskoulun kuudennen ja kahdeksannen luokan tytöltä ja pojalta. Muut vertaillut Euroopan maat ovat Belgia, Saksa, Tšekin tasavalta, Unkari ja Viro. Tietoja on yhteensä 7113 11-16 -vuotiaasta eurooppalaisesta nuoresta. Aineiston keräsivät jokaisessa maassa kouluteh1t mittausryhmät. Kyselylomakkeen elämäntapa- ja liikuntaosa perustuu aikaisemmissa tutkimuksissa testattuihin mittareihin. Motorisen kunnon testit ovat aikaisemmin validoituja. Aineisto on analysoitu Suomessa alkuperäisistä tiedostoista. Faktorianalyysien perusteella muodostettiin viisi vapaa-ajanvieton muuttujaa: ajanvietto ja juhliminen ystävien kesken, velvollisuus- ja hyötytehtävät, urheiluharrasteet, peli- ja katseluharrasteet sekä rentouttavat yksilölliset harrasteet. Liikunta-aktiivisuuden ulottuvuudet ovat omaehtoinen liikunta ja järjestetty liikunta. Lisäksi muodostettiin liikunta-aktiivisuutta kokonaisuutena kuvaava liikuntaindeksi. Liikuntamotivaatiota kuvaa neljä ulottuvuutta: kunto ja hyvänolon tunne, kilpailu-ura, yhdessäolo liikunnassa ja ulkomuodon hyödyllisyys. Tavoitesuuntautumismuuttujat ovat minäorientaatio ja tehtäväorientaatio. Pätevyyskokemusten faktorit ovat liikuntakykyjen kokeminen, pituuden ja painon kokeminen, suosion tärkeys sekä menestymisen tärkeys. Vapaa-ajanviettotapojen, liikuntamotivaation ja tavoitesuuntautumisen sekä pätevyyskokemusten sisäinen johdonmukaisuus on riittävä. Kuntomittareiden toistoreliabiliteetit osoittavat hyvää pysyvyyttä. Tulosten esittely tapahtuu ryhmittäin: 6. ja 8. luokan pojat, 6. ja 8. luokan tytöt, minkä lisäksi verrataan poikia ja tyttöjä sekä luokkatasoja keskenään. Suomalaisessa aineistossa yleisimpiä yksittäisiä vapaa-ajanviettomuotoja ovat kavereiden kanssa oleskelu, musiikin kuuntelu sekä TV:n ja videon katselu. Kirjojen ja lehtien lukeminen on yhtä yleistä kuin liikunnan harrastus. Oppilaat kokevat ei-organisoidun liikunnan kolmanneksi tärkeimmäksi vapaa-ajanviettomuodoksi. Tytöt juhlivat ystävien kesken, tekevät velvollisuus- ja hyötytehtäviä sekä toteuttavat rentouttavia yksilöllisiä harrash1ksia enemmän kuin pojat. Pojat käyttävät tyttöjä enemmän vapaa-aikaansa urheilu- sekä peli- ja katseluharrasteisiin. Kolme neljäsosaa ilmoittaa pitävänsä koululiikunnasta. Koulunkäynnistä pitää alle viidesosa pojista ja yli kolmasosa tytöistä. Suomalaiset nuoret juhlivat ja tekevät hyväntekeväisyystyötä vähemmän kuin muiden maiden nuoret. Pelaaminen sekä kirjojen ja lehtien lukeminen on suomalaisilla keskitasoista. Sijoittuminen kirjojen ja lehtien lukemisessa vaihtelee ryhmittäin. Poikien liikunnan kokonaismäärä ja järjestetyn liikunnan määrä ovat suurempia kuin tyttöjen. Vähän ja paljon liikkuvien poikien määrät lisääntyvät kuudennelta luokalta kahdeksannelle ja varsinkin järjestetyssä liikunnassa. Eniten lisääntyy vähän liikkuvien tyttöjen määrä. Paljon liikkuvien tyttöjen määrä vähenee kuudennelta kahdeksannelle luokalle. Kaksi kolmasosaa pojista ja puolet tytöistä täyttää kriteerin, jonka mukaan koululiikunta huomioon ottaen intensiivisen liikunnan määrä on kolme kertaa ja vähintään kolme tuntia viikossa. Suomalaisten koululaisten liikunta-aktiivisuus on 1980-lukuun verrattuna hieman noussut. Tämä pitää paikkansa varsinkin urheiluseuran harjoituksiin osallistumisessa. Kilpailuihin osallistuminen on vähentynyt samoin liikuntakerhoihin osallistuminen. Maiden välisessä vertailussa suomalaisten koululaisten liikunta-aktiivisuus on keskitasoa. Suomalaisten liikunta on muita maita enemmän yleistä liikunta-aktiivisuutta, ei niinkään urheiluseuran harjoituksiin osallistumista ja kilpailemista. Varsinkin liikuntatiheydessä ja intensiivisen liikunnan määrässä suomalaiset tytöt sijoittuvat hyvin. Yleisimmät yksittäiset liikunnan harrastusmotiivit ovat kunto, ystävien tapaaminen ja hyvänolon tunne liikunnassa. Yleisin liikunnan harrastamattomuuden syy on motivaation puute. Poikien liikunnan motiivina on painotetusti kilpailu-ura ja ulkomuodon hyödyllisyys. Tytöt näkevät kunnon ja hyvänolontunteen sekä yhdessäolon tärkeämpinä motiiveina kuin pojat. Verrattuna muihin suomalaiset koululaiset painottavat vähän ulkomuoto- ja kilpailumotiiveja. Suomalaisten tehtäväorientaatiopistemäärät on korkeita ja minäorientaatiopistemäärät alhaisia. Suomalaiset kokevat liikuntakykynsä paremmiksi kuin muut. Menestymisen ja suosion tärkeyden kokemisessa ja tyytyväisyydessä ulkonäköön suomalaiset sijoittuvat vertailun alapäähän. Vauhdittomalla 5-loikalla ja eteentaivutuksella mitattuna koululaisten keskimääräisessä motorisessa kunnossa ei ole tapahtunut suuria muutoksia 1990-luvun alkupuoliskolla, eikä hajonnatkaan ole olennaisesti kasvaneet. Maiden välisessä kuntovertailussa suomalaiset ovat keskitasoa. Notkeus on selvästi yli eurooppalaisen keskitason. Suomalaisten tyttöjen kestävyys on lievästi alle keskitason. Suomalaisten tyttöjen BMI-arvot ovat hieman nousseet tällä vuosikymmenellä ja ovat myös maiden välisessä vertailussa korkealla. Muiden maiden poikien BMI-arvot nousevat kuudennelta kahdeksannelle luokalle enemmän kuin suomalaisten. Tutkimuksen keskeisimpiä tuloksia on suomalaisten nuorten luokittuminen vapaa-ajanvieton mukaan viiteen ryhmään: velvollisuudentuntoiset yleisaktiivit, liikkujat, pelaajat, rentoutujat ja yleispassiivit. Nämä ryhmät ovat lähes yhtä suuria. Yleisaktiivien ryhmä on aktiivinen lähes kaikissa vapaa-ajanviettomuodoissa. Se on toiseksi aktiivisin urheiluharrasteissa. Pelaajaryhmän vapaa-ajanvietto on yksipuolista. Se pelaa runsaasti tietokonepelejä ja katsoo videoita ja televisiota. Liikkujat keskittyvät urheiluharrasteisiin, mutta harrastavat melko paljon myös juhlimista ja tietokonepelejä. Rentoutujien vapaa-ajanviettoprofiilissa on lukemisen, omaehtoisen liikunnan ja muiden rentouttavien harrasteiden ohella velvollisuus- ja hyötytehtäviä. Yleispassiivien vapaa-ajanvietossa kaikki aktiivisuuden muodot ovat alhaisella tasolla. Pelaajat ja rentoutujat ovat kunnoltaan heikoimpia. Heidän liikunta-aktiivisuutensa alittaa yleisaktiivien ja liikkujien aktiivisuuden ja heidän liikuntamotiiviprofiilinsa poikkeaa selvimmin muiden ryhmien profiilista. Koulun, kodin ja järjestöjen tulisikin etsiä keinoja yleispassiiveille aktiivisempien vapaa-ajanviettomuotojen löytämiseksi, rentoutujien motiiviprofiilin huomioonottamiseksi ja pelaajien vapaa-ajan monipuolistamiseksi.
Loading…
Imported from OpenAlex (CC0) — nothing here is generated.